Aatto omassa kodissa - ihan vain me kolmestaan
Olemme nyt kotiamme 5 joulua asuttaneena viettäneet muutaman jouluaaton ihan vaan keskenään kotonamme Tampereella ja sukuloineet sitten muina joulupyhinä. Aaton juhlinta kotona tuntui minusta aluksi ajatuksena itsekkäältä - melkoisen vahvasti laumaeläin kun olen. Mutta keski-ikää lähestyvä mieheni ei enää halunnut jouluna seikkailla siellä täällä ja halusi keskittyä jouluna siihen olennaiseen: rauhoittumiseen. Kun sain ideaa hieman sulateltua, alkoi se vaikuttaa minustakin enemmän kuin houkuttelevalta. Ajatella, voisimme aloittaa omien jouluperinteiden luomisen, omassa talossamme, meille parhaiten sopivalla tavalla. Not bad. Olemme viettäneet pari aattoa (vuosina 2015 & 2016) kahdestaan kotonamme mieheni kanssa, mutta tämä joulu oli ensimmäinen aatto kotonamme kolmestaan. Viime joulu meni nimittäin rakkaan anopin & hänen miesystävänsä mökillä, sillä Santtu nappasi häämatkaltamme Meksikosta superpöpön, jonka kourissa jouluvalmistelujen tekeminen ei maistunut. Menimme siis valmiiden patojen äärelle ja viime vuoden aatto oli myös ensimmäinen joulu pikkutypymme kanssa. Hän tosin sairastui kuumeeseen loppuillasta ja itkeskeli pitkin yötä heräten 1 tunnin välein. Mutta saipa allekirjoittanut aimo annoksen jouluyön eri tuntien maisemista. :D
Kotona vietetyt joulut ovat tuntuneet enemmän kuin hyvältä ja luonnolliselta vaihtoehdolta. Ekstramausteen tämän vuoden joulunodotukselle antoi kuitenkin ehdottomasti pikkuinen tyttömme.
Kahta vuotta lähestyvä neitimme on ollut koko kuun ajan ihan täpinöissään siellä täällä näkyvistä jouluhahmoista, pipareiden leipomisesta, pikkujouluista, joulumusiikista sekä eteisessämme majailevasta joulutytöstä, jonka hamosen taskuista on paljastunut joka päivä uusi yllätys. Siksipä onkin jännittänyt nähdä, miten neitimme reagoisi kotiimme pälähtävään pukkiin. Aatonaattona oli havaittavissa erityistä jännittyneisyyttä ilmassa.
Aatto ekaa kertaa kotona kera typyn
Tämä joulu oli siis ensimmäinen, kun olimme perheenä yhdessä omassa kodissamme. Tänään sukulaiseni tulevat juhlimaan meille joulua ja huomenna lähdemme parin päivän mökkiretriitille anoppini ja hänen miesystävänsä luokse. Eli ihan vain kolmestaan emme koko joulunpyhiä ole, mutta itse aatto pyhitettiin vain ja ainoastaan toisillemme.
Ihan ilman valmisteluja ei kotijoulusta kuitenkaan selviä. Jouluruokia teimme pakastimeen jo hyvissä ajoin ja aatonaatto kului talon kokonaisvaltaisen siivouksen ja koristelun parissa. Koristeluun kuului myös kuusen tuonti sisälle ja valojen laittaminen, mutta ei vielä sen koristelu palloilla - tämä on tärkeä detalji. Kuusi koristellaan vasta aattoaamuna.:D Lisäksi savustimme lohen illalla aaton aamupalaa & illallista varten.
Jouluaattomme pähkinänkuoressa
Halusimme rakentaa jouluaaton aikataulun mahdollisimman mukavaksi meidän neidille - eli siis meille kaikille. Noh elämähän yleensä vain tapahtuu ja meillä on lopulta erittäin pieni mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkuun, mutta eilinen meni aika lailla suunnitelmien mukaan. Mitä nyt oma vierailuni Kalevan kappeliin jäi puuttumaan yksinkertaisesti liian raukean olon takia.
Tässä meidän jouluaaton sisältö tiivistettynä:
06.00 Herääminen
Joulumusa päälle naps ja taustalla koko päivän
Aamupala
Joulukuusen koristelu
Ulkoilu lähialueen puistossa ja naapuritervehdyksen vieminen
Riisipuuron keitto & syönti
12.00 Joulurauhan julistus
Typy päikyillä
Jouluruokien esivalmistelu & oleilu
Typy herää
Välipala
Joulusauna
16.30 Illallinen
Joulupukkiiii, joulupukkii <:D
Leikkimistä uusilla leluilla ja paljon
20.30 Typy nukkumaan
Glögi & makeat naposteltavat kehiin
Mieheni kanssa omien lahjojemme avaus
Joulujutustelut aka vuoden aikana tapahtuneen pohtiminen
Joulupukki saapui meille lopulta viiden jälkeen kera suloisen tontun. Neitimme oli jännittyneen innostunut pukista, mutta ei kuitenkaan halunnut mennä syliin asti istumaan. Tontusta tulikin läheisempi ystävä hänen jaellessa kaikki paketit. Mutta oi sitä riemun ja hämmästyksen määrää, mitä typystä hehkui koko loppuillan ajan - oli se syy sitten pukin vierailussa, uusissa lahjoissa, joulusaunassa tai päivän ulkoiluretkestä. Joulutunnelma saa kyllä ihan täysin uuden vaihteen tämän rakkaan tapauksen seuraamisen myötä.
Kun neitimme oli mennyt yöpuulle, alkoi siis aikuisten joulunvietto kera lahjojen avaamisen ja napostelun. Olen itsestäni huomennut että joulu (ja muut merkittävät pyhäpäivät:D) jos jokin laittaa pysähtymään ja pohtimaan elämää. Keskustelemme mieheni kanssa arjessa paljon tuntemuksistamme ja menneestä, mutta näin pysähtyneinä hetkinä on otollista vielä oikein möyhiä sitä, mitä meillä elämässä on.
Aatto symboloikin minulle nykyään suuressa määrin kiitollisuutta olemassaolevaa kohtaan. Minulla on (ainakin tietääkseni) terveys tallella, mieletön tytär ja rakas aviomies. Lisäksi elämässäni on ihania ystäviä & läheisiä ja mahassani kasvaa pikkuriikkinen poika. Ei yhtään pöllömpi setti.
Uskallan väittää, että elämäntilanteesta riippumatta meillä jokaisella on syytä kiitollisuuteen. Jos onneesi liittyy muita ihmisiä, kerro siitä heille - tämä on täydellinen aika siihen.
Haluankin nyt toivottaa sydämeni pohjasta tunnelmallista ja seesteistä joulunaikaa. Tankataan joulun tunnelmaa sekä kohdellaan toisiamme kunnioittavasti ja kauniisti. Se on mielestäni paras mahdollinen lahja kanssaihmisille.
<3: Ilona