Ihastuttavat piirteesi 3/5 - Jyhkeä ulkokuoresi

3. Jyhkeä ulkokuoresi
Nyt kun vahva runkosi ja sopiva kokosi on käyty läpi, on aika paljastaa ihastuttava piirteesi numero 3. Vaikka kirjaa ei saisi arvioida kannen perusteella, tietyt ulkokuoreesi liittyvät piirteet erottivat sinut muista vanhemmista hirsitaloista, joita kävimme katsomassa vuonna 2013 akselilla Tampereen Käpylä-Petsamo. Haaveilimme nimittäin 1900-luvun alulle tyypillisistä ristikkoikkunaisista mummolatyylisistä hirsitaloista ja silmämme olivat jo tottuneet näkemään kauneutta vain tämän tyylisissä kodeissa. Mutta kun tapasimme sinut, se oli menoa, vaikka et juurikaan edustanut tuota unelmatyyppiä.
Ei mitenkään poikkeuksellista, että kuvittelet ihanteesi olevan tietynlainen, kunnes se jokin mieleenpainuva yksilö tupsahtaa eteesi ja aiemmin määritetyt ehdottomat kriteerit unohtuvat. Meidän kohdalla pitsinen mummolaunelma muuttui virtaviivaiseen funkkikseen.
Koristeellisen pitsihuvilatyylin sijaan edustit siis ihan muunlaista rakentamistapaa, 1930-luvun funktionalismia, jonka ideana on pelkistää ja luopua ornamenteista. Erityisesti sinussa ihastutti kuoresi rappaus sekä valoisat kulmaikkunasi.

Sinun kuoresi on verhoiltu rappauksella ja valkealla kalkkimaalilla punamullalla maalattujen puupaneelien sijaan. Eikä millä tahansa rappaustekniikalla, vaan Pyynikin pullonkorkeista ja kanahäkistä tehdyllä vanhanajan rappausmenetelmällä. Vallan mieleenpainuva oli muuten tyypin nimi, joka pinnan oli vuonna 2007 uusinut: Olavi Virta. Vuodesta osaatte kenties päätellä, että ihan THE Olavista ei ole kyse, mutta mainitsemisen arvoinen yksityiskohta kuitenkin. Olen jo ihan pienestä lapsesta pitäen ihaillut rapattuja taloja, sillä niissä oli mielestäni jotain persoonallista. Kumpuileva ulkokuori teki talosta jännittävän ja kuvittelin mielessäni, minkälaista elämää tuon pinnan alla eletään.
Rapatun julkisivun lisäksi omaat isot kulmaikkunat, joista on ihana seurata vuodenajan vaihteluita takapihan puolella ja Petsamon ”pääkadun” vilskettä ruokailuhuoneen puolelta. Tosin pahimpina löhöilypäivinä ikkunamme alta suhahtelevat himohölkkääjät luovat lähinnä huonoa omaatuntoa, mutta normaalisti tämä positiivinen liike-energia buustaa omaa liikettä.

Ihan kaikki ei kuitenkaan kuoressasi kolahtanut: Kattosi oli käyttöikänsä lopussa ja sen vaaleanvihreä maali oli hilseillyt sieltä täältä. Sokkeli myöskin kaipasi maalia pintaan eivätkä kellarin ikkunatkaan enää olleet tiiviit. Lisäksi olohuoneessa oli ainoastaan yksi kulmaikkuna, mikä teki tilasta hieman synkän. Keskikerroksen saneerausvuoron tultua puhkaisimmekin olohuoneeseen paikan parvekeovelle, mikä toi tilaan valoa ja monikäyttöisyyttä.

Myös katto vaihdettiin uuteen, sokkeli maalattiin katon kanssa samalla sävyllä ja kellarin ikkunat korjattiin heti remontin alkuvaiheessa. Lisäksi uuden ovipaikan yhteyteen tehtiin terassi ja vanha yläkerran parveke kunnostettiin. Näistä vaiheista sekä piha-alueen uudistamisesta laajemmin kuitenkin lisää myöhemmin.

Ylä- ja keskikerroksen ikkunatkin saivat lopulta ansaitsemansa uudistuskäsittelyn ihan pari kuukautta sitten. Vanhan maalin poisrapsuttaminen ja tiivisteiden uusiminen jäi vaan jossain vaiheessa urakkaa hoitamatta, mutta nyt on sekin asia onneksi pois check-listalta. Ikkunoiden alle rakennetut leveämmät ikkunalaudat tarjoavat paraatipaikan mm. kasveille ja tuikuille. Vielä on hieman hakusessa, mitä muuta ihanaa voisin pistää niihin framille, mutta valaistunen sen suhteen jossain vaiheessa.

Se mikä kuitenkin pysyi kaikkien näiden julkisivu-uudistusten tiimellyksessä, niin kuoresi vaikuttavat osaset: rappaus ja nuo kulmaikkunat. Nykyäänkin kun lähestyn kotiamme, ihailen jo kaukaa sen olemusta. Ja tällä kertaa minun ei tarvitse arvailla millaista elämää siellä eletään, vaan tiedän sanoa että eläväinen kuori symboloi hyvin tämän kodin kohdalla myös sen meininkiä.
<3: Ilona