Ihastuttavat piirteesi 5/5 - Sijainti, sijainti, sijainti

Rumpujen pärinää....On nimittäin tullut aika paljastaa se tärkein piirre, joka lopulta johdatti meidät sinun, kotimussukkamme, luokse. Olen aiemmissa jutuissa kertonut, että nämä tekijät saivat meidät ihastumaan, mutta samalla remonttivisiomme virtaamaan:
Mutta yksi tekijä oli kuitenkin ylitse muiden ja koko kodinetsintämme perusta:
Sijainti, sijainti ja sijainti
Asuimme mieheni Santun kanssa naapurustoalueella Lapinniemessä ja lenkkeilimme aina Käpylän ja Petsamon ohitse ihaillen niiden asumisidylliä. Halusimme löytää oman kotimussukkamme juuri näiltä kulmilta: vanhojen puutalojen keskeltä, pari kilometriä Tampereen keskustasta, Näsijärven (Nässyn) ja Kaupin urheilupuiston viereltä. Kermana kakun päällä oli tästä kombosta muodostuva uniikki tunnelma, jossa historia ja luonto kohtaavat.
Itse asiassa kodin etsinnän sijaan metsästimme itsellemme kodin. Tällä tarkoitan niinkin röyhkeää ja epähämäläistä toimintaa kuin laputus. Jaoimme kesällä 2013 kaikkiin kiinnostaviin Käpylän ja Petsamon omakotitaloihin mainoslappusen, jossa ilmoitimme halumme kodinhankintaan tältä alueelta. Kyllä pohjalainen kehtaa.
Voitte tosin kuvitella kuinka skeptinen hämäläinen mieheni oli tätä toimintaa kohtaan, mutta kovin oli lopulta suu maireana, kun ensimmäinen yhteydenotto myytävästä kohteesta tuli. Alla kuva postilaatikkoihin jakamastamme mainoslappusesta. Pakko vielä mainita, että oli tainnut jäädä laputustempaus asukkien mieleen, sillä kaverini oli kuullut, kun eräät naiset olivat vielä vuosi myöhemmin miettineet laputtajien kodinetsinnän kohtaloa Petsamosta löytyvän avantouintipyhäkön, Kaupinojan saunan, lauteilla.

Saimme lopulta vain kaksi yhteydenottoa ja kävimme kohteet katsastamassa ilman suurempaa ihastumista. Toisessa taloista mm. huomasimme alapohjassa vieraillessa, että vettä tippuu jostain talon tukipaalun päälle. Hmmm....hälytyskellot alkoivat soida ja myöhemmin paljastui vielä muita ihmeellisiä yksityiskohtia rakenteista. Meni lopulta kuukausi laputuksesta eikä mitään enää ollut kuulunut näiden yhteydenottojen jälkeen, mutta sitten puhelin soi ja juuri Euroopasta lomalta palannut ihastuttava vanhempi pariskunta Petsamosta otti meihin yhteyttä. He kertoivat, että olivat miettineet jo jonkin aikaa talostaan luopumista lasten poismuuton ja ylläpitotöiden vuoksi, mutta eivät olleet asialle vielä mitään tehneet. Kunnes näkivät meidän lappumme muun postisuman joukossa.

Menimme katsastamaan pariskunnan funkkishenkisen vuonna 1938 valmistuneen puutalon juuri yo. kuvan Perä-Petsamosta ja se oli sanalla sanoen siinä. Kuntotarkastuksen ja mm. katon huonokuntoisuudesta johtuneen tinkauksen turvin teimme hyväksytyn ostotarjouksen talosta ja laitoimme Santun asunnon Lapinniemessä myyntiin. Helsingin asuntoni olin myynyt jo vuoden 2012 lopulla muuttaessani työharjoitteluun Saksaan, Müncheniin. Hiukkasen kuitenkin kuumotti tuolloin, sillä olimme sitoutuneet tarjouksessa talon ostoon tuntuvan sopimussakon turvin ja aikaa Santun asunnon myyntiin oli vain 1,5 kuukauden verran. Mutta olimme valmiit ottamaan riskin summan menetyksestä - niin kovin me tuon talon ja alueen asukeiksi halusimme.

Lopulta Santun asunto meni kaupaksi ja pääsimme solmimaan loppukaupat ihkaensimmäisestä yhteisestä kodistamme iloisin mielin. Toisaalta tiesimme kumpikin, että edessä oli piiitkä remonttitaival (okei no itse ajattelin, että hieman lyhyempi) ja taloudellisesti tiukkoja aikoja. Lisäksi talon rakenteiden kokonaisvaltaisen kunnon selvittäminen purkutöiden yhteydessä ylläpiti pienehköä pelkoa persuksissa. Kuin myös jännitys siitä, mitä vanhan talon kokonaisvaltainen remontointi oikeasti vaatii.
Meillä oli siis edessä hyppy tuntemattomaan sekä taloudellisesti epävarmoihin aikoihin, mutta samalla olimme äärimmäisen innostuneita yhteisen pesän ja visiomme rakentamisesta. Ja kuten täältä blogistani käynee ilmi, ei meille lopulta ollenkaan pöllömmin käynyt. Mitä nyt todennäköisesti pilasimme naapurussuhteet ikuisiksi ajoiksi sirkkelöimällä, hitsaamalla ja poraamalla pihamaalla äänekkäästi lähes 4 vuoden ajan.

Pakko vielä hehkuttaa, että se on mielestäni todellista elämisen laatua, kun pikkulapsiarjessa menee mahdollisimman vähän aikaa esimerkiksi työmatkaan. Joko pyöräilen töihin Evoltan toimistolle Hämeenkadulle seitsemässä minuutissa tai kävelen sinne allessa puolessa tunnissa saaden mukavan happihyppelyn aamuun. Ja vapaa-aikana voimme pyyhältää 50 m päässä alkavaan metsään leikkimään vaikka pupuilla...

Tai kesällä uimaan 500 metrin päähän Näsijärven rannalle. :D

Myöskin kotikatumme jo itsessään on ihana tunnelmaltaan: vanhat lehmukset reunustavat koko katua aina Kaupin urheilukenttiin ja Litukan siirtolapuutarhaan asti. Alla kotikatumme syksyistä taikaa vuodelta 2014.

Naapurit ovat viritelleet jo kuukausi sitten jouluvaloja koteihinsa, mutta me pääsimme tähän touhuun käsiksi vasta eilen, sillä mieheni mielestä joulufiilistelystä menee maku, jos sen aloittaa liian aikaisin. En pysty ymmärtämään, mutta kotimme toisena omistajana haluan kunnioittaa hänen (vaikkakin huonoa) mielipidettään. Taustalta näkyy kotimme vierestä alkava Kaupin metsä.

Ei siis varmaan jäänyt epäselväksi, että rakastan tätä seutua. Eli niille, jotka eivät ole Petsamossa ikinä käyneet, suosittelen lämpimästi visiittiä tänne luonnon äärelle seuraavan Tampereen vierailun yhteydessä. Petsussa on ihmisen hyvä olla. :)
<3: Ilona