Kenkätehtaan vanhan korkokaapin uusi elämä
Kerroin edellisessä julkaisussa hieman muhkeammasta ruokailuhuoneemme tummasta kaunottaresta - nyt on siromman yksilön vuoro esittäytyä. Tämä toinen ruokailuhuoneemme löytö saapui kotiimme aikoinaan tamperelaisesta antiikkiliikkeestä, Antiikkilöydöstä. Se onpi vanha Emil Aaltosen kenkätehtaan suutarin korkokaappi. En voi tarpeeksi hehkuttaa, kuinka upeita aarteita kyseisessä liikkeessä on tullut vastaan: toinen toistaan kauniimpia kalusteita ja hinnatkin huokeita. Vireashuoneemme keinutuolikin on sieltä hankittu.
Alun perin menimme metsästämään liikkeeseen vanhaa lipastoa käytäväämme, mutta takahuoneessa sijaitseva kaappi vei täysin huomioni. Se oli juuri saapunut liikkeeseen ja myyjät kertoivat, ettei tällaista suutarinkaappia ole heillä aiemmin ikinä ollutkaan ja se on tosin palvellut aikoinaan Aaltosen kenkätehtaalla. Myyjillä oli aikomuksena kunnostaa kaappi ja pyytää siitä pitkälti yli keskivertoperheen joulubudjetin. Mutta saimme neuvoteltua hyvän hinnan sillä syyllä, että kun myyvät kaapin meille, kunnostamme sen itse ja säästämme heidän arvokasta aikaansa. Eli kannattaa ryntäillä kauppojen takahuoneeseen. ;)
Vanhan kaapin maalaus Osmo Colorilla
Tuo sillä hetkellä punertavanruskea takahuoneen kaappi sitten läks meille kera täydellisten mittojensa: korkeus 2m, yläosan syvyys 17cm ja alaosan syvyys 25cm. Ei ole mitenkään itsestään selvää löytää näin siroa, mutta korkeaa, kaappia - se kun oli kuitenkin meille ehdoton edellytys käytettävissä olevan tilan vuoksi. Alusta asti oli selvää, että kaappi naamioitaisiin mustaksi meidän saksalaisen pianomuhkeuden kanssa ruokailutilaan sopivaksi. Ei muuta kuin maalauspuuhiin.

Halusimme siis maalata kaapin, jotta saisimme sille mustan kuoren. Hioimme kaappia hieman ennen maalausta hiekkapaperilla, jotta maali tarttuisi pintaan edes jotenkin. Kaapin päälle sekä sisäosiin sudimme samaa maalia kuin mitä olemme käyttäneet olkkarimme seinässä: Osmo Colorin Noki-sävyistä maalia. Tämä kasviöljyihin ja luonnonvahoihin perustuva maali on osoittautunut sopivaksi varsin moneen eri tarkoitukseen ja toimi myös kaapin kohdalla loistavasti.

Kaapin yläosa koostuu yhdeksästä samankorkuisesta hyllylevystä. Ilmeisesti näin, jotta korkojen säilytykselle on ollut hyvin tilaa. Alaosassa on ovien takana yksi hyllylevy korkeammalle välineistölle.

Hioimme ja suojasimme kaapin sekä otimme vanhat vetimet pois, jotta niihin ei mene maalia.
Kaappi kera tummemman kuoren
Tsädää - tältä hän näyttää nykyään mustalla kuorellaan. Ja tosin kaappi sijatsee ruokailuhuoneessa vastapäätä aiemmin esiteltyä pianoa.

Vanhat vetimet saivat tummemman pohjan, mutta nostalginen fiilis säilyi. Näin hirsiä ja seinää vasten kaapin slim-fit -olemus tulee ilmi. Yläosassa on siis syvyyttä vain 17 senttiä ja alhaalla tuo 25 senttiä. Kaappi sopii täten täydellisesti olohuoneen, ruokailuhuoneen ja käytävän muodostamaan kulmaukseen.

Kaappiin on sujahtanut sisältöä vuosien varrella siten, että yläosaan on löytänyt tiensä pieni lasitavara.

Kaapin yläosan lasikaappien takana säilytetään matalia laseja, tarjoilukippoja sekä Riihimäen lasin vanhoja Grapponia-laseja.

Tämä Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnittelema Grapponia-sarja kolahti kunnolla vasta parisen vuotta sitten ja sen jälkeen olen lähinnä ihmetellyt miksi en niiden kauneutta ole aiemmin tajunnut. Äitilläni niitä kun on aina astiakaapissaan ollut. Mutta better late than never tässäkin asiassa. :)

Kaapin alapuolella puolestaan säilötään maljakoita, vanhoja lasipulloja, kynttilänjalkoja sekä muuta ruokailuhuoneessa tarvittavaa apuvälinettä.

Tämäkin tummahipiäinen kalustevanhus näyttää parastaan näin talviaikoina jouluvalaistuksen vierellä. Toivottavasti saamme ihastella tätä kaapperoista piiiitkän aikaa.

Rentouttavaa sunnuntain jatkoa ja ihanaa joulufiilistelypäivää! Täällä Tampereella ainakin on sen verran huurrelunta maan päällä, että voin jo kuvitella joulupukin pääsevän perille kahdeksan päivän päästä...<:D
<3: Ilona