Vanha musta pianokaunotar ruokailuhuoneemme kruununa

Kotimme on rakennettu vuonna 1937 ja visionamme on ollut löytää seinien sisään sellaista sisältöä, joka juhlistaa ja vahvistaa talomme henkeä, palvelee arjen tarpeita sekä luonnollisesti miellyttää silmää moniksi vuosiksi (mieluiten kymmeniksi) eteenpäin.

Ruokailuhuoneessa sijaitseva pianomme on minulle suuri rakkaus ja istuu yllä olevaan visioomme: se henkii mennyttä maailmaa, kaunistaa ruokailutilaamme vuodenajasta riippumatta ja toimii meikäläisen satunnaisen lurittelun tukijalkana.

Tämä saksalainen pianokaunokainen merkiltään Joh Kuhse Dresden tupsahti eteemme vuoden 2014 lopulla kuukausien Tori.fi-kyttäyksen jälkeen. Siitä lähtien se on saanut ruokailuhuoneessamme majailla.

Musta vanha saksalainen pianomme ja sen kasvi- ja jouluvalosomistusta. // Our old black German piano and its plant/lighting decor.

Piano sekä nahkapäällysteinen pianojakkara oli lopulta myynnissä aivan naapurissamme Tampereen Kalevan ABC:n viereisessä pianonviritysliikkeessä ja hintakin oli kohdillaan (muutama satanen sisältäen kuljetuksen meille). Vire ja ääni oli myös loistava ja neljään vuoteen ei ole tarvinnut rouvaa virittää. Tämä on ehkä kuitenkin lähitulevaisuuden juttu, sillä joskus duurisoinnut kuulostavat pahaenteisesti mollivoittoisilta...

Pianomme on oleellinen osa ruokailuhuoneen tunnelmaa. // The piano is a vital part of our dining room ambiance.

Piano on ilostuttanut aiemmin Forssassa asuvaa vanhempaa naishenkilöä, joka ei kuitenkaan pianoa enää soitellut muutoin, kun kerran vuodessa jouluisin. Pianon myyjä oli tämän naisen poika ja hän kertoi tuolloin kuinka innoissaan on siitä, että piano pääsi hyvään kotiin. Voin vaan kuvitella mitä kaikkea tämä tumma kaunotar on nähnytkään vuosikymmenien aikana! Ainakin pianossa oleva kaiverrus kertoo, että se on majaillut kreikkalaissyntyisen sotilasmuusikon, Alexei Apostolin (1866-1927), musiikkikaupassa Helsingissä.

Kuten alta näkyy, kaunottaremme sivuprofiili on vallan muhkea.

Pianomme ja pianotuoli. // Piano and its chair.

Piano on sijoittunut ruokailuhuoneessamme kaappien eteen. Niistä saa kuitenkin tarpeelliset tilpehöörit kaivettua tarpeeksi näppärästi pienestä välistä huolimatta.

Kyllä ennen on eri tavalla osattu ja haluttu työstää puuta. Onneksi tällaisesta työn jäljestä voi nauttia kuitenkin tänäkin päivänä ja vielä omassa kodissa. Piano on lisäksi tarjonnut hienoja musiikintäyteisiä hetkiä kotiimme niin ilossa kuin surussa.

Laulaminen ja soittaminen toimii minulle lähes parhaana mahdollisena terapiana - heti hyväskän ja rakkaiden seuran jälkeen. Omaa aktiivisuutta tosin rasittaa tällä hetkellä hieman se, että meidän pikkuneiti alkaa itkemään aina, kun pianon ääressä laulelen. :D Mutta kenties tämäkin on sellainen ohimenevä "vaihe"...Ja hän kyllä rakastaa itse pianoa pimputella, joten ehkä typymme on vaan melklisen omistushaluinen soittamisen suhteen.

Piano morjestelee kulkuaukon oikealta puolelta ruokailuhuoneeseen tulijaa. Näin joulun alla tämä tummahipiäinen kalustevanhus näyttää erityisen ihanalta mystiikkaa luovaa jouluvalaistusta vasten.

Piano olohuoneesta käsin katsottuna. // View to the piano from our living room.

Vielä kun joulu on muutaman päivän lähempänä, niin tontut vielä valloittanevat pianon päällisen.

Toivottavasti sinullakin on kodissasi rakas kaluste tai asia, joka luo kotiisi toivomaasi tunnelmaa. Sellaisia kun ei voi olla ikinä liikaa. :)

<3: Ilona